lauantai 30. kesäkuuta 2012

FADER-suomennos

Zayn Malikin seuraava suunta

Osana maailman suurinta bändiä, Zayn Malikin todellisuutta muokattiin toisten ihmisten fantasioilla. Nyt, ensimmäisessä suuressa haastattelussaan bändin lopettamisen jälkeen, hän selittää miksi lähti ja kuka hän on nykyään.

Googlaamalla "Zayn Malikin talo", löytyy kymmenittäin blogiposteja miltä se näyttää; suuri valkoinen rakennus Miami Beachin mieleen tuovalla kromin sävyillä, vaikka se onkin vain lyhyen matkan päässä 1300-luvulla rakennetun kirkon nurkalta pohjoisessa Lontoossa, mistä luulisit nuoren pop-tähden sijasta löytäväsi kiireisen managerin perheen katsomassa X Factoria telkkarista.

Zayn, 22, palasi kolmen kuukauden Los Angelesissa olon jälkeen takaisin Englantiin, ja kun hän nukkuu aikaerorasitustaan pois, minä seikkailen ympäri hänen aidattua kiinteistöään. Ajotielleen hän on kerännyt kaikenlaisia asiota joissa on pyörät alla; kaksi suurta ja yksi minikokoinen maastopyörä, mikroauto jota koristaa kirjain Z, Supermiehen tyyliin, klassinen Mini Cooper ja muutama yksinkertaisesti vanhaa autoa, joita hän on sprei-maalannut limen vihreillä tikku-ukoilla. Katutaide, kuten moni fani tietääkin, on yksi Zaynin suurimmista intohimoista, ja hänellä on huone jonka seinät on spreijattu täyteen.

Nämä ovat tämän rikkaan ja nuoren miehen harrastuksia, mutta Zaynin takapihalle astuessa lietsoo aavemainen tunne että tulee törmäämään johonkin pimeämpään. Hänen kuistillaan on tehokas Predator CarbonLite varsijousi. Köysisilta johtaa graffitoidun vanerilevyn ohi, jossa lukee "V*tut tästä elämästä", puutarhavajalle joka on muutettu merirosvo -teemaiseksi pubiksi. Oven viereen on käsin kirjoitettuna aukioloajat (se ei ikinä ole suljettuna) ja viesti "Minä k*sin sisälle". Rakennusta on näköjään ammuttu värikuulilla. Pihan vastapäätä on intiaanimainen yli 7-metrinen tiipii, ihan kuin jostain Mikä-Mikä-Maasta. Ja keskisestä pisteestä, pihan keskustasta löytyy niskat vääntyneenä taakse oleva taistelunukke -niitä isoja, muskelisia torsoja (vartaloita) joiden avulla harjoittelet lyömistä, tai Zaynin tapauksessa sadoilla jousilla tulittamista.

Zaynin lähtemisestä on jo yli seitsemän kuukautta. Hänen talonsa on symboli kaikelle sille, mitä hän saavutti tuon aikana -ja hänen vaikeudet noista samoista saavutuksista. Tähän asti, Zayn on ollut kertomus siitä, kuinka elämäsi rajoittuu muiden ihmisten havainnointien takia, ja kuinka helposti kaikki voi lähteä käsistä. Tätähän tapahtuu kaikille, mutta kuuluisassa poikabändissä kuilu sen välillä mitä olet ja mitä kaikki muut maailman ihmiset luulevat sinun olevan, on kymmenkertainen. Bändin ainoana tummempi-ihoisena ja Westin tittelöimänä näkyvimpänä muslimi julkkiksena, Zayn on kohdannut väärinkäsityksiä uskomattomaan pisteeseen asti.

Samalla kun hän poseeraa yhden moottoripyöränsä päällä, Zayn yrittää saada paljaille vatsalihaksilleen edes pienen määrän aurinkoa. Hän astui tähän kuvaus sessioon heti kun oli ensin kätellyt 12-päistä porukkaa kokoontuneena hänen ympärilleen. Se muistutti minua vuonna 2013 julkaistusta This Is Us -dokumentista, missä Zayn herätetään keskellä yötä koska on hänen vuoronsa hypätä loosiin nauhoittamaan osansa. Hänen ammattitaitonsa on nykyään vaistonvarainen.

Zayn on ollut kuuluisa neljäsosan lyhyestä elämästään, mutta toiset osat ovat olleet aika vaatimattomia. "Tämä on unelmakotini" hän kertoo minulle, kun kuvat on otettu. Olemme asettautuneet hänen takapihansa pubiin Becksin oluet kädessämme, samalla kun hän sytyttää itselleen marihuanasavukkeen. "Naapurusto, josta itse olen kotoisin ei ollut tällaista." Hän syntyi työväenluokan asuinalueelle Bradfordiin, Pohjois-Englannissa sijaitsevaan kaupunkiin, joka kuuluu myös hänen vahvasta aksentistaan: sanat kuulostavat ajoittain melodisilta ja jokainen U ja A lausutaankin O. "Koko Bradfordin fiilis on aika vaikutusvaltainen" hän sanoo. "Se ei ole rikkainta aluetta hallituksen takia, mutta siellä on luonnetta. Perheitä arvostetaan, kaikki ovat hyvin ylpeitä, jokainen jumissa omissa tavoissaan. Sitä hieroutui minuun jonkun verran ja teki minusta itsepäisen henkilön, ja sai minut tietoiseksi siitä, kuka olin. Jos et tajunnut sitä Bradfordissa, jäit tavallaan jälkeen."

Nimi Zayn on arabiaa ja tarkoittaa "kaunista kuningasta". Hänellä on pakistanilainen isä nimeltä Yaser ja englantilainen äiti nimeltä Tricia, joka kääntyi islaminuskoiseksi naidakseen Yaserin. "Olen yrittänyt oppia mieheni kulttuurista ja uskonnosta mahdollisimman paljon," Tricia kertoi BBC:lle vuonna 2013. "Varmistin että lapseni kävivät moskeijassa, Zayn on lukenut Koraanin kolmesti." Kun Zayn oli vielä kasvuiässä, Tricia työskenteli halal-kokkina alakoulussa, kokkaamalla ruokaa islaminuskoisille lapsille.

Kesällä 2010, 17-vuotias Zayn matkusti etelästä Manchesteriin X Factorin seitsemännen kauden koe-esiintymistä varten. Kappale, jonka hän esitti oli "Let Me Love You", vuoden 2004 hittibiisi R&B-laulaja Mariolta. "Pääosin musiikkimakuni tuli isältä. Siihen kuului paljon R&B -musiikkia, paljon R Kellyä, paljon Usheria, paljon Donell Jonesia ja paljon Princeä. Hän soitti myös paljon räppiä, kuten 2Paciä ja Biggietä. Paljon jytä musiikkia, paljon reggaeta, Gregory Isaacia ja outoja artisteja kuten Yellowmania."

Vaikka Zayn kuinka kuvitteli aina laulavansa ohjelmassa, hän ei olisi mennyt esiintymisiin jos äitinsä ei olisi patistanut niin tekemään. "Ihmiset nauravat minulle, koska se kuulostaa niin lapselliselta nyt, mutta olin laiska teini. Jos minä olisin ollut vastuussa X Factoriin menemisestä, en ikinä olisi mennyt koska en olisi jaksanut nousta sinä päivänä kello neljältä aamulla. Syy siihen miksi kuitenkin heräsin oli koska äitini tuli huoneeseeni ja sanoi että sinulla on koe-esiintymiset tänään. Minusta tuntui että niin piti tehdä koska olin hänelle sen velkaa."

"Kuuntelisitko One Directionia juhlissa joissa istut tyttösi kanssa? Minä en. Minulle se ei ole loukkaus, se olen minä 22-vuotiaana miehenä."

Hän pääsi koe-esiintymisistä läpi, mutta putosi Bootcamp -osuudessa koska oli liian ujo tanssimaan. Mutta tuomarit tekivät yllättävän tarjouksen: mahdollisuuden Zaynille ja neljälle muulle pojalle -Harry Stylesille, Liam Paynelle, Niall Horanille ja Louis Tomlinsonille- pysyä kisassa mukana olemalla bändi. One Direction -nimi jota Harry ehdotti- esiintyi ensimmäistä kertaa tuottaja Simon Cowellin palatsimaisessa kodissa Espanjassa, missä he vetivät coverin Natalia Imbruglian kappaleesta Torn; 'Illuusio ei ikinä muuttunut/Mihinkään todelliseen/Olen täysin hereillä ja voin nähdä/Täydellinen taivas on kappaleina.' Enteilevää, ehkä.

Kun yhtye sijoittui kisan kolmanneksi, Zayn vinkkasi kameralle ja sanoi, "Tämä ei ole One Directionin loppu", ja niin, kuukauden sisällä, julkistettiin että he olivat solmineet 3.1 miljoonan punnan (n. 2.9milj. euroa) arvoisen sopimuksen Cowellin levy-yhtiön Sycon kanssa. One Direction julkaisi platinaa myyvät albuminsa vuosien 2011-2014 marraskuissa. Albumien välissä he olivat kiertueella ympäri maailmaa, tienaten reilut 280 miljoona puntaa (n. 263milj. euroa) lippujen myynnistä jo yksin vuonna 2014.

Poikabändit kuten One Direction ovat musiikissa uniikkeja koska he puhuttelevat tarkoituksella ja suoraan nuorelle naispuoliselle yleisölle. Tämä on kannattava lähestymiskeino -kun äidin tai isän pitää olla esiliinana, se tarkoittaa kahta lippua myytyä yhdelle fanille -jolla voi olla myös positiivinen vaikutus. Vakuuttavassa esseessä "The Absolute Necessity For One Direction" (Se ehdoton tarve One Directionille) kirjoittaja Alana Massey kertoo poikabändien olevan syvä hyve sosiaalisuudelle, koska he esittävät hellävaraisuutta jota ei perinteisesti nuorille miehille opeteta. Vaikka heidän faninsa eivät vain yhteen ikäluokkaan tai sukupuoleen rajoitukkaan, poikabändien klassinen muodostelma -söpö, hauska, paha poika ja niin edelleen- antaa faneille mahdollisuuden, toisin kuin oikeassa elämässä, fantasioida ilman ennakkoluuloja siitä, millaisesta tyypistä pitävät, tai miksi, tai kuinka usein he vaihtavat uskollisuuttaan. Massey kutsuu tätä iloiseksi vaihtoehtoiseksi todellisuudeksi "Tytön kuningaskunnaksi", paikka jossa kerrankin nuoria naisia arvostetaan, juhlitaan ja ihaillaan.

Ajoittain, kaikkea tätä rakkautta jaellessa se voi kostautua. Yksi Zaynin managereista kertoi minulle, että Directionerit ovat ottaneet tehtäväkseen soitella Zaynin ovikelloa keskellä yötä, toivoen hänen luulevan sen olevan hätätapaus ja nousevan ylös sängystään juttelemaan heille. Mutta kun vahingossa leimaan tällaisen käyttäytymisen hulluna, Zayn korjaa heidän olevan intohimoisia. Ehkä hän on uupunut heidän todelliseen, uhkaavaan voimaan joka hänen eläämäänsä vaikuttaa- hänellä on henkivartijoita sekä koira lemmikkinä -tai ehkäpä hän tunnistaa käytöksen oikeutettuna, feministisen hienovaraisena eleenä.

Osa Zaynin suurimmista tukijoista on kotoisin Etelä-Aasiasta, sillä monet heistä näkevät hänet voimakkaana kulttuurinsa edustajana. 2015 kirjoitetussa esseessä, Diyana Noory sanoo että 1D sai ihmiset juttelemaan siitä, mitä tarkoittaa olla muslimi uudella tyylillä. "Zayn on löytänyt itsensä vastaamassa maailman kysymyksiin kuin moderni profeetta," hän kirjoittaa. "Saatko juoda, polttaa ja ottaa tatuointeja samalla kun kutsut itseäsi muslimiksi? Onko musiikki syntiä?" Two Brown Girlsin podcastiä vetävä kirjailija, Fariha Róisín sanoo, että jopa Zaynin pienet eleet, kuten hänen vuosittaiset "Eid Mubarak" twiittinsä ovat merkinneet hänelle paljon ollessaan joku, joka yrittää tasapainottaa uskonnollista perinnettä ja maallisia kiinnostuksen kohteita. "Olet joko täysin sitoutunut, joka on mahtavaa ja kaunista, tai sitten olet ateisti jota ei kiinnosta pa*kan vertaa," hän sanoi. "En ole koskaan ollut kumpaakaan noista kahdesta, ja mielestäni Zayn on siinä suhteessa kanssani samanlainen." Haastattelussamme, luen hänelle tämän lainauksen.

"Minusta aina tuntui, että tietyissä paikoissa minua suosittiin enemmän, koska fanit tietenkin halusivat jonkun johon voivat samaistua," hän sanoo, polttaen marisavukkeen loppuun ja siirtyen tupakkaan. "Olen vain normaali ihminen, ja teen ihan samoja asioita mitä muutkin. Rakastan musiikkia, otan tatuointeja, teen virheitä ja olen kokenut parisuhteet ja eroamiset. Olen ylpeä siitä, että ihmiset oikeasti katsovat minuun ja näkevät itsensä samassa tilanteessa." Kysyn, josko se huomio antaa hänelle paineita toimia hyvänä esimerkkinä, ja Zayn vastaa, "Ei minusta ikinä tuntunut painostetulta. Minusta tuntui hyvältä että olin ensimmäinen siinä mitä tein. Nautin kuinka toin siihen moninaisuutta. Mutta en ikinä yrittäisi vaikuttaa johonkin tai yrittää leimata itseni jonain uskonnollisena toteamuksena tai kuvauksena tai mitään sellaista. Minä olen minä. Olen vain oma itseni."

Jotkut ihmiset ovat ilmaisseet toivonsa että One Directionin jätettyään, Zayn alkaisi puhua enemmän poliittisista ongelmista, kuten islaminuskon pelosta idässä, mutta siihen hän ei näytä ajautuvan. Ehkä syy siihen on, että viimeisten viiden vuoden aikana häntä on syytetty, niin vakavasti kuin satiirisestikin, 9/11 pommi-iskuista ja ISISiin liittymisestä, tai koska fanit uhkasivat tappaa hänet hänen twiitattuaan #FreePalestine. Kysyn häneltä onko tämä häiriköinti varoittavaa. "Se ei ole edes se häirintä," hän sanoo. "En vain halua olla vaikuttava tekijä sen suhteen." Silti, sen jälkeen kun kuulin Zaynin puhuvan hänen normaaliuudestaan, en voi muuta kuin ajatella kuinka "normaali" muslimin pitäisi olla rauhoittakseen maailman kiihkoilijat.

Yksi oudommista asioista joka paineistaa Zaynia ja hänen entisiä bändikavereitaan, on "shippaus" -jonka ideana on kuvitella julkisuuden henkilöitä parisuhteissa. Bändien tapauksessa, se usein tarkoittaa bändikavereiden shippaamista keskenään. Jotkut shippaajat vievät kuitenkin asiat askelta pidemmälle kasaamalla "tutkimustyötä" huolellisesti yhteen -toisen kyynerpäähän tarttumisesta haastattelussa, GIFfejä viipyilevistä katseista- yrittäen näin todistaa että heidän fiktionsa pohjautuu todellisuuteen. Heistä tulee amatöörisalapoliiseja, kaivautuvat syvälle laulajien yksityiselämään ja todistavat olevansa numero #1 faneja.

Enemmän tunkeilevat fanien teoriat ovat lähtökohtana idealle, että poikien management (johto) kylmästi piilottelee suhteita -siispä kysyn Zayniltä, jolla on uusi management ja joka saa oletettavasti puhua vapaammin, onko mikään näistä tarinoista totta. "Heidän kesken ei ole mitään salaisia suhteita," hän selittää. "Se ei ole hauskaa ja se on heille vieläkin hankalaa. He eivät luonnostaan voi laittaa kättä toisen ympärille, koska heitä epäilyttää tämä juttu joka pyörii heidän ympärillään, joka ei ole edes totta. Se ei ole heille luonnollista käytöstä. Mutta se on millaisia fanit ovat. He ovat niin intohimoisia, ja kun he kerran saavat idean, se pinttyy päähän mistään huolimatta. Jos he eivät olisi niin intohimoisia, kuin, melkein pakkomielteisiä, meillä ei olisi ollut kaikkea sitä menestystä mitä saimme."

Kun kerran pyyhkii rajan fantasian ja todellisuuden väliltä, ei paluuta juuri ole. Diehard One Directionin salattuihin suhteisiin uskova, näin esimerkiksi, voisi helposti keksiä selityksiä Zaynin kieltämiselle: "Sopimus sitoo häntä varmaan vieläkin" ja "pomot kieltävät totuuden puhumisen." Ja näin 1D ei olekaan faneille tai muillekaan ulkoapäin katsoville vain poikabändi vaan ennemmin ratkaisematon palapeli. Jopa hyväntahtoiset aiheet kuten kuinka Zaynistä tuli "mysteerinen yksilö", nostattaa lukemattomia kysymyksiä. Esiintyikö hän sellaisena vain koska hänet pakotettiin näyttelemään sitä roolia -ja jos näin on, oliko se hänen ihonvärinsä takia? Vai tuliko se luonnostaan, koska hänestä tuntui ulkopuoliselta? Vai johtuiko se vain siitä että häntä ei huvittanut puhua? Zayn sanoo, että oli monia kertoja kun haastattelija kysyi kysymyksiä vain muilta bändin jäseniltä ja kommentoi sitten kuinka Zayn on ollut ihmeen hiljaa. "Olen itse asiassa aika simppeli, huoleton kaveri," hän kertoo. "Mutta usein tuli tilanteita joissa melkeimpä minusta tehtiin se mysteerinen tai hiljainen. Kai se oli jotain mikä sai ihmiset ostamaan tai myymään enemmän. Se on tuote, joka oli valmiiksi suunniteltu, ja se myy."

Zaynin on aina täytynyt navigoida jonkun muun kurssin mukaan, oli kyse sitten kiihkeistä faneista tai tavastaan ilmaista perintöään. Säännöt eivät häntä häirinneet. "Bändissä ei ikinä ollut tilaa minun luovalle kokeilulle," hän sanoo. "Jos lauloin riffin tai kappaleen vähänkin R&B -tyylisesti, sitä nauhoitettiin uudelleen tyyliin 50 kertaa kunnes versio oli täyttä poppia, tylsän yleinen versio jota sitten käytettiin. Kun joskus yritin ehdottaa jotain, se ei ikinä kuulunut tyyliimme. Oli vain olemassa tietty käsitys, että management tiesi jo mitä he bändiltä halusivat, mutta minä en ollut niinkään vakuuttunut sillä mitä he möivät. En ollut 100-prosenttisesti musiikin takana. Se en ollut minä. Se oli musiikkia, jota meille vain valmiiksi annettiin, ja meille kerrottiin että tämä on sitä, mikä myy. Vaikka kuinka olimme maailman suurin ja suosituin poikabändi, se tuntui oudolta. Meille kerrottiin, että pitäisi olla iloisia jostakin, mistä emme oikeasti olleet."

"Kun päätin että oli aika jättää bändi, se vain tuntui oikealta sinä päivänä. Heräsin sinä aamuna, ja rehellisesti sanoen, olin vain että 'Pitää päästä kotiin. Minun täytyy saada olla oma itseni, koska olen saanut tarpeekseni."

Ja niin hän lopetti. Se tapahtui 25. maaliskuuta, mutta tarkkaa aikaa päätökselle on hankala määritellä -Zaynin mukaan taustalla ei ollut yhtä tiettyä tapahtumaa joka johti hänen päätökseensä lähteä. "Luulenpa että halusin kotiin ihan alun alkaen. Olin aina miettinyt sitä. En vain tiennyt milloin sen tekisi. Kun päätin että oli aika jättää bändi, se vain tuntui oikealta sinä aamuna, ja rehellisesti sanoen, olin vain että 'Pitää päästä kotiin. Minun täytyy saada olla oma itseni, koska olen saanut tarpeekseni.' Olin tuolloin pikkuserkkuni kanssa. Istuimme hotellihuoneessa ja kysyin vain että 'Pitäisikö mennä kotiin?' Ja hän vastasi 'Jos haluat mennä, niin mennään.' Joten me lähdimme."

Lehdissä skandaalimainen kerronta oli suositumpaa kuin totuus. Melkein koko One Directionin ajan Zayn oli tapaillut Perrie Edwardsia, jonka kanssa meni myöhemmin myös kihloihin. Maaliskuun alkupuolella, Zayn kuvattiin Thai -nimisessä yöklubissa Lauren Richardsonin kanssa, laittaen huhut pettämisestä liikkeelle. Vaikkakin Richardson kertoi The Daily Starille sen olleen vain viaton kuva, ja ettei muuta tapahtunut. Toinen viihdelehti, The Sun, haastatteli puolestaan ruotsalaista mallia, joka väitti maanneensa Zaynin kanssa tuona samaisena yönä. Päiviä myöhemmin, maaliskuun 18. päivä, Zayn esiintyi viimeisellä keikallaan. Tärisevä video keikalta näyttää hänen olleen kyyneleet silmissään. Seuraavana aamuna, filippiiniläisten maahanmuuttoviranomaisten määrättyä huumetestejä johtuen ruohonpoltto videosta, One Directionin tiedottaja ilmoitti Zaynin ottavan pienen tauon stressin takia. Viikon sisällä, virallinen tiedote Zaynin eroamisesta postattiin Facebookiin, jossa selitettiin, että Zayn tahtoo olla normaali 22-vuotias ja poissa parrasvaloista.

Vaikuttivatko pettämishuhut hänen päätökseensä lähteä? "Ne kaksi asiaa eivät juurikaan olleet samanaikaisia ajatuksia. Tietenkin, julkisesti, sillä tavallahan se toimi. Ne tarinat toimivat hyvin vierekkäin. Olisi ollut aivan sama missä päin maailmaa olisimme olleet silloin. Se ei ollut sen takia että lähdin -se oli vain huomion keräystä. Olin jo päättänyt ennen sitä."

Elokuussa, viisi kuukautta hänen lähtemisen jälkeen, tuli uutisia Zaynin ja Perrien kihlauksen purkamisesta. Suuresti levinneessä jutussa, The Sun väittää Zaynin dumbanneen Perrien viestin välityksellä. Zayn käyttää tilaisuuden kieltääkseen tämän. "Jos saisit tämän kirjattua sana sanalta, arvostaisin sitä aika paljon," hän sanoo. "Kunnioitan Perrietä enemmän kuin että jättäsin hänet tekstarilla. Rakastan häntä paljon, ja tulen niin aina tekemään, enkä ikinä voisi päättää neljä vuotta kestänyttä suhdettamme sillä tavalla. Hän (Perrie) tietää sen, minä tiedän sen ja muiden pitäisi tietää se yhtä lailla. En tahdo selittää miksi tai mitä tein, haluan vain julkisuudenkin tietävän etten tehnyt sitä."

Näinä päivinä, Zayn tuntuu nauttivan sinkkuelämästään. Äskettäin postatussa Instagram selfiessä, jossa hän paidattomana halaa tuntematonta naista lähetti vihastuneen fanijoukon selvittämään naisen identiteettiä. Kun ehdotan että hän tarkoituksella houkuttelee ihmisiä, hänen silmiinsä nousee ilkikurinen vahingonilo. Nuori mies, joka lähti kotoa 17-vuotiaana on nyt, ensimmäistä kertaa elämässään ohjaamassa omaa tarinaansa ja käyttämässä jokaisen mahdollisuuden vapauksiin. Hän polttaa enemmän ja nukkuu enemmän. Mitä hän näissä uusissa olosuhteissa tekee on vielä avoin kysymys, eikä siihen tule olemaan yksinkertaista vastausta.

Heinäkuun lopulla, viikkoa ennen Zaynin ja Perrien eroamista, hän solmi sopimuksen RCA:n kanssa. Kuten Syco, levy-yhtiö on Sonyn tytäryhtiö, ja kuulemma, Simon Cowell auttoi sulavassa siirtymisessä -sopiva hyvästi joka oletettavasti tienasi molemmille miehille mukavan tuntuisen summan.

Ihan hiukan tilatun fish&chips -ateriamme jälkeen, mukaamme liittyy James "Malay" Ho, 37-vuotias tuottaja kenestä on tullut hänen päällimmäinen musikaalinen työtoveri. Malay on juuri lentänyt Los Angelesista. Kun kysyin poseeraisiko hän kuvassa, hän vitsailee, "Saatko painoani pudotettua 30 kiloa?"

Zaynin ensimmäinen nauhoitussessio soolouralle lähtemisen jälkeen oli brittiläisen tuottaja Naughty Boyn kanssa, jonka kanssa Zaynillä myöhemmin oli julkista kinaa kun heidän coverinsa Ray Sremmurdin kappaleesta vuosi nettiin. (Naughty Boy kieltäytyi kommentoimasta) LA:ssa Zayn työskenteli alkuun brittiläisten veljeksien, Michael ja Anthony Hannidesin kanssa, mutta asiat alkoivat sujua vasta kun hän tapasi Malayn. Hänellä on pitkä lista ihmisistä, joiden kanssa on työskennellyt, esimerkiksi 50 Centin ja John Legendin kanssa, mutta hänet tunnetaan parhaiten Frank Oceanin debuuttialbumin, Channel Orangen johtavana tuottajana. (Hän työskentelee myös albumin seuraajan parissa.) Se on tavallaan Oceanin tunnustuksellinen, pienisanainen R&B albumi, jota Zayn tahtoo myös itselleen, saaden palata juurilleen sekä mahdollisuuden tulla merkatuksi todellisena luovana persoonana, mieluummin kuin näytellä yhtä sellaista. Malay, joka tahtoo antaa artistille itselleen vapauksia jonkun tietyn soundin lisäämisen sijasta tuntuu olevan oikein ideaalinen työkaveri. Sattumalta, hän ottaa esille puhelimensa ja kertoo heillä olevan myös jotain yhteistä: "Molemmilla meillä on aasialaiset isät ja kaukasialaiset äidit."

Zayn sai muutamia kredittejä One Directionin kanssa, suurimmaksi osaksi pienestä panostuksesta jo olemassa olevista kappaleista, mutta hän sanoo viettäneensä lukemattomia öitä läppärin ja kitaran kanssa: "Se oli ikään kuin terapiaani, siis bändin ulkopuolella." Pääosin, hänen nauhoitussessionsa Malyn kanssa ovat olleet yksityisiä ja huomiota herättämättömiä, kaukana siitä, mitä Zayn kutsuu "Los Angelesin studioiden sirkukseksi". Malay tykkää pitää liikkuvia nauhoituskamppeita mukana, ja vaikka se nyt jäikin tulliin, oli siitä paljon hyötyä The Beverly Hills Hotellissa, Zaynin luona Bel-Airissa ja jopa retkeillessä. Siellä Zayn kiinnostui jousiammunnasta, ampui puita vapaa-ajallaan kun generaattori keräsi lisää virtaa ja siellä he nauhoittivatkin joitain heidän lempi lauluosuuksiaan, joita täytti metsän pehmeä humina.

Kaikki nämä äänitykset tulevat olemaan Zaynin ensimmäisellä sooloalbumilla, joka on suunniteltu julkaistavaksi 2016 alkupuolella. Arviolta noin kahdestakymmenestä prosentista joka on vietetty oikeassa studiossa, ovat nekin ajat olleet epätavanomaisia, kuten kuin he kerran vuokrasivat studion The Palms Casinolta ollessaan Las Vegasissa. Ja niimpä Zayn, joka kirjoittaa koko albuminsa itse, sai idean kappaleeseen. "Istuimme vain klubissa," Malay muistelee. "Ja hän oli vaan että 'Tämä tilanne, minä Vegasissa, olen tehnyt näin miljoona kertaa ympäri maailman, mutta se ei ole ikinä tuntunut tältä.' Se oli äärimmäisen simppeli käsite, mutta se näkökulma tulee siitä, mitä hän on kokenut jo niin nuorella iällä."

Jokainen siirtyy pubiin, ja Zayn täyttää toiveemme juomisista. Malay yhdistää läppärinsä Yamaha -merkkiseen kaiuttimeen ja antaa meille vähän esimakua muutamasta kappaleesta, mukaanlukien sen jonka he aloittivat Palmsissa, jolta puuttuu vielä nimi. Taustalla kuuluu vaimennettu kitara, mikä kuulostaa The xx:ltä, mutta Zaynin vokaalit lähentelevät kuitenkin Miguelia tai The Weekndiä -R&Btä, ennen kuin hän revittelee suorat 10 sekuntia vertaansa vailla olevalla falsetilla.

Seuraava kappale jonka he soittavat on toiveikas jammailukappale nimeltään "I Got Mine", (Minulla on omani) vasta nauhoitettujen trumpettien kanssa ja jossa oleva rytmi on melkein UK garagea. (Elektronisen musiikin tyylilaji) Lyriikoita inspiroi eräs Guitar Centren työntekijöistä, kuka aloitti keskustelun Zaynin kanssa hänen Prince T-paidastaan, ja sitten paljasti lainanneensa hänen MIDI-koskettimiaan Madonnan keikkailevalle bändille. "Los Angelesissa on niin paljon ihmisiä joilla on tarina kerrottavanaan, mutta he eivät pääse niin tekemään," Zayn muistaa ajetelleensa. "Joka kohta kappaleen pre-choruksessa (ennen kertosäettä) on eri ihmisten perspektiiveistä. Se menee jotakuinkin näin; 'On helpompaa sanoa tekevänsä jotain, kuin oikeasti tehdä se, mutta silti me puhumme/ Tie on niin kaukana mutta vielä me siellä kävelemmme/ Kirjoitan liiduilla tai muutan tarinaa'. Tässä kohtaa kyse voisi olla opettajasta kirjoittamassa liitutaululle, kirjoittamssa tarinaa, mutta sitä voi vielä muokata. 'Jatka liikkumista kun on tylsää.' Joku roskamies töissään, jotain sellaista. 'Ajatukset tulevat ulos aivan kuin ne vuotaisivat yli'. Alkoholiongelman omaava kaveri, joka on silti tajuttoman luova tyyppi. Kaikki eri näkökulmista." Hän kertoo, että muutkin albumin biisit pyrkivät samaan lähestymistyyliin -Zayn käyttää asemaansa antaakseen äänen muille -mukaanlukien erään jonka nimi on "My Ways" (Minun tieni/suuntani tms.) joka on laulettu hänen isänsä perspektiivistä.

"Ihmiset kuten Frank (Ocean), jotka ovat olleet studiossa vuosia ja vuosia kehittääkseen kykyjään lauluntekijänä -hän on tehnyt sitä suorituskyvyllään," Malay kertoo heidän yhdessä työskentelyn helppoudesta, jolloin suurin osa lauluista saatiin nauhoitettua vain parilla otolla. "Siinä mikä tässä juuri on tehokasta. Hänen jotain 10 000 tuntiaan ovat tehneet hänestä esiintyjän. Hänellä on työkaluja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tuottaa nopeasti." Vaikka täysin omien kappaleiden kirjoittaminen ja nauhoittaminen onkin Zaynille uutta, hän on ihan sujut asian kanssa. "Ei se ole vaikeaa," hän sanoo. "Minulle, se on kuin olisin seissyt kankaan edessä viiden vuoden ajan, ja joku on sanonut etten saa maalata siihen. Minulla on maalit ja pensselit mutten saa sitä kankaalle. Nyt joku on ottanut muovin pois ja kertoi että nyt saa maalata."

Vaikka muovi olisikin otettu pois, jätetty miljoonia tuottavat bändikaverit ja maailmanlaajuisen fandomin tarkoittanee sitä, että Zayn saa yllettyä huomattavasti pienempään yleisöön. "Osa syytä siitä, miksi lähdin oli ettei se ollut enää kiinni siitä, kuka on suurin," hän sanoo huolettomana. "Se ei ollut kiinni lipputuloista, joita sain. Se oli enemmänkin kiinni ihmisistä, joita tavoitin. Haluan tavoittaa heidät oikealla tavalla, saada heidät uskomaan minua. Olen saanut tarpeeksi tuloja elääkseni mukavasti. Haluan vain tehdä musiikkia. Jos ihmiset haluavat kuunnella sitä, sitten olen iloinen. Jos he ei eivät halua, sitten älkää vi*** kuunnelko sitä. Se käy minulle ihan hyvin. Olen saanut tarpeekseni. Ei sinun tarvitse tuotantoani hulluna ostaa jotta minut saisi tyytyväiseksi."

"Jokaiset kappaleitteni sanoitukset ja kohdat merkkaavat minulle jotain. Se on kuva elämästäni ja elämän ajatuksistani, toiveistani, tavoitteistani ja katumuksistani vuoden 2015 kesältä."

Yllämainitussa dokumentissa jossa Zayn herätetään keskellä yötä nauhoitusta varten, kamerat seuraavat hänen äitinsä tuloa kotiin, taloon jonka Zayn hänen perheelleen osti. Hän kertoo minulle, että tämä hankinta oli hänen ainoa tavoitteensa bändissä, jo X Factor ajoista alkaen. "Millä tahansa tavalla voinkaan heitä auttaa, koska minusta tuntuu että olen onnekas, minusta tuntuu että niin pitää tehdä, koska se on ikäänkuin velvollisuuteni." Serkku, joka oli hänen kanssaan päivänä jolloin hän lähti -Zayn tajusi kuinka ajastaan jäljessä Bradfordin koulutussysteemit on, joten hän maksoi serkulleen koulutuksen yksityisessä koulussa Lontoossa.

Niin paljon kuin Zayn olikin kyllästynyt hänen elämäänsä julkkiksena, työskentelee hän nyt kellon ympäri sooloalbuminsa kimpussa -mukaanlukien ajan jonka hän käyttää tarinan kertoakseen, pitkä aika auringon laskemisen jälkeen. "Nykyään työskentelen joka päivä, mutta nyt työstän musiikkia josta pidän," hän kertoo. Oliko 1D:n musiikissa mitään mistä hän piti? Hän sanoo että se ei kuulu pointtiin. "Se ei ole musiikkia jota kuuntelisin. Kuuntelisitko One Directionia juhlissa jossa istut tyttösi kanssa? Minä en. Minulle se ei ole loukkaus, se olen minä 22-vuotiaana miehenä. Vaikka kuinka olin bändissä mukana ja rakastin kaikkea mitä teimme, se ei ole sellaista musiikkia jota kuuntelisin. Ei se minusta ole loukkaavaa sanoa niin. Se nyt vain olen minä. Jos istuisin päivällispöydän ääressä treffien mielessä tytön kanssa, soittaisin jotain siistiä musaa, tiedäthän? Haluan tehdä musiikkia joka on siistiä. Ei se mielestäni ole liikaa pyydetty."

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö hän ikinä enää työskentelisi entisten bändikavereittensa kanssa. Vanhoissa haastatteluissa kuin myös virallisessa tiedotteessa Zayn kertoi aina haluavansa pysyä heidän kanssa ystävinä läpi elämän. Joten olikin yllättävää kun vain viikkoja lopettamisen jälkeen hän ajautui Twitter riitaan Lousin kanssa jonkun nimeltä mainitsemattoman henkilön filtterivalinnan takia. Kysyn häneltä missä hän ja bändi nyt seisovat. "Puhuin Liamin kanssa jotain kaksi viikkoa sitten. Se oli ensimmäinen kerta kun puhuin hänelle lähtemiseni jälkeen. Soitin hänelle ja hän tahtoi jutella. Hän sanoi ettei hän ymmärtänyt päätöstäni silloin, mutta tajuaa nyt miksi minun oli tehtävä mitä tein. Hän ymmärtää että se on juttuni, että minun oli pakko tehdä se. Hän sanoi myös että tahtoisi tavata ja jutella kasvotusten, ja hän haluaa työstää musiikin lisäksi muitakin juttuja, mitä hän aina halusikin tehdä."

Voit melkein luokitella Zaynin elämänvaiheita albumien, konserttien, skandaalien ja hiustyylien avulla -bändin jättämisen jälkeen hänet nähtiin siiliksi leikatuilla hiuksilla. Nyt, vapaana bändistä sekä suhteestaan, jossa oli viettänyt lähes yhtä monta vuotta (kuin bändissä), hänen seuraava siirtonsa ei tule olemaan määritelty, vaan se oikeastaan puuttuu kokonaan. Hän kokeilee uusia, outoja asioita ja päättelee mikä sopii hänelle ja sitten saattaa heittää kaikki jälleen pois. Ehkä muutaman vuoden päästä julkisuus, josta hän ei kuulemma pidä, tuleekin olemaan täysin sitä, mitä hän haluaa. Se tulee olemaan hänen päätöksensä. "Kun albumi julkaistaan, se kuvaa artistin elämää," Malay kertoo minulle. "Tämä on se, kuka minä olen, tätä olen tekemässä, vi**uile minulle tai ole vi**uilematta. Vaatii aikamoista rohkeutta tehdäkseen kaiken tuon. Olen varma että tulevaisuudessa hänellä tulee kaikki olemaan uutta. Tämänhetkinen vaihe jossa hän nyt on menossa on vasta alkua, se ei todellakaan lopu heti."

Zayn todella vaikuttaa olevan hiukan poissa tolaltaan siitä, minne tai mitä hän nyt aikoo, vähän vaiteliaalta myös. "Albumin -sen nimi minulla on jo mielessä, mutta en paljasta sitä vielä -kappaleet ovat kaikki eri tyylilajeista. Niitä ei voi oikein kutsua jollain tietyllä nimellä, koska ne ovat sen verran erilaisia. Ne eivät ole tyyliin täysin funkia, soulia tai tanssimusaa, ei mitään sellaista. En ihan tiedä vielä mikä tyyli minulle sopisi. Tavallaan vain näytän mitkä kaikki minuun on vaikuttanut. Riippuen ihmisten reaktioista teen jotain samaan malliin. Jos ihmiset tykkäävät minun musiikista R&B tyylisenä, sitten teen enemmän R&B kappaleita. Jos he pitävät siitä faktasta, että albumissa on reggaeta, sitten teen todennäköisesti sitä. Kaikki riippuu mitä he haluavat ja myös mikä minusta itsestä tuntuu hyvältä sillä hetkellä. Minullahan saattaa olla rock biisejä, mutta se on enemmänkin R&B rockia."

Viikkoa myöhemmin, Zayn lähettää minulle pienimuotoisen kirjeen kertoen tarkemmin hänen tämänhetkisistä tuntemuksistaan. "Jokaiset kappaleitteni sanoitukset ja kohdat merkkavat minulle jotain. Se on kuva elämästäni ja elämän ajatuksistani, toiveistani, tavoitteistani ja katumuksistani vuoden 2015 kesältä," kirjeessä lukee. Viimeinen kohta sai minut ajattelemaan -se oli vain tämä kesä. Vuodet ennen sitä sekä sen jälkeen pysyvät mysteerinä. Niinhän kaikki elävät, eikö? Sinä etsit oman tiesi. Zaynin koko olemassaolo oli kerran muiden hallussa, mutta nyt hän pääsee muuttumaan, ja myös huomaamaan sen. Tämä on minä, yritän nyt vaikka se ei ikuisesti kestäkään.

Aijemmin pubissa, Zayn kuvailee isäänsä tapana olla korostamatta tapahtunutta. "Isäni on erittäin pidättyväinen luonnostaan," hän sanoo. "Hän vain pysyy Bradfordissa. Hän on todella ujo eikä pidä valokeilassa olemisesta. Hänestä tuntuu että olisin lähtenyt ja käynyt esiintymässä mutten koskaan tullut takaisin." Mitä poikien perheille tapahtui kun pojat lähti on pyörinyt mielessäni vuodesta 2013 lähtien kun 1D julkaisi oudon videon "Story of My Life" -kappaletta varten.

Videossa näytetään oikeita kuvia pojista pieninä, perheittensä kanssa, kunnes he muuttuvat omaksi, nykyiseksi itsekseen. One Directionin laulajat käveleksivät ympäri lapsuudenkotejaan, käyvät läpi kirjahyllyjä ja katselevat ulos samasta ikkunasta, jota katsoessaan he joskus unelmoivat kaikesta tästä. Mutta heidän perheenjäsenensä pysyvät jäätyneinä, täysin paikoillaan. Siitä syntyykin idea, että pojat ovat julkkiksina tuoneet kuolemattomuutta bändiin, mutta samalla kadottaneet mahdollisuutensa olla yhteydessä niihin, joita he todella rakastavat.

Nyt Zayn on valinnut toisen polun, jättäen jumalien maailman elääkseen erehtyväisen elämään. Siinä on jotain todella surullista -kerran niin mahtava bändi tuntuu olevan hiukan epätasapainossa ja Zaynista voi tuntua yksinäiseltä. Mutta hän ei kuitenkaan ole yksin. 15 minuuttia ennen haastattelumme loppua, yksi hänen managereistaan käy kertomassa, että Zaynin äiti on saapunut. Tricia on ajanut Bradfordista ja Zaynin työt tältä päivältä ovat loppusuoralla joten he mitä todennäköisimmin viettävät aikaa perheenä, eivätkä huolehdi siitä mitä on tulossa seuraavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti